簡(jiǎn)介: Heikki Veikko Harma (s. 20. huhtikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen muusikko, joka on esiintynyt vuodesta 1965 taiteilijanimellä Hecto 更多>
Heikki Veikko Harma (s. 20. huhtikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen muusikko, joka on esiintynyt vuodesta 1965 taiteilijanimellä Hector. Hector on yksi suomalaisen rockin suurista nimistä. Hectorin parhaissa sävellyksissä ja sanoituksissa on sanottu soivan herkkyyden, ajan hengen aistimisen sekä väkevän humanismin.kenen mukaan? Hän on työskennellyt myös radio- ja televisiotoimittajana sekä televisio-ohjaajana.
Ura lähtee käyntiin
Hectorin ura alkoi soolokitaristina hänen veljensä perustamassa Les Mirages -yhtyeessä vuonna 1964. Seuraavana vuonna hän debytoi levylaulajana ja sanoittajana folk-singlellään ”Palkkasoturi” (alun perin Buffy Sainte-Marien ”Universal Soldier”). Alkuvuodesta 1966 single nousi listojen kärkeen Suomessa. Levy-yhtiöt yrittivät tehdä Hectorista kantritähteä, mutta seuraavat singlet eivät menestyneet odotetulla tavalla. Vuonna 1969 hän esiintyi Svenska Teaternin suositussa Hair-musikaalissa yhdessä Anki Lindqvistin, Cay Karlssonin ja Sakari Lehtisen kanssa. Nelikon yhteistyöstä syntyi Cumulus-yhtye.
Suurta menestystä
Hectorin ensimmäinen täyspitkä sooloalbumi Nostalgia julkaistiin vuonna 1972. Seuraavana vuonna ilmestynyttä Herra Mirandosta myytiin jo timanttilevyn arvoisesti (myyty 71 600 kpl). Vuoden 1974 Hectorock I on Hectorin menestynein soololevy (myyty 87 100 kpl). Monet muutkin Hector-albumit ovat olleet myyntimenestyksiä (vuoden 1990 Yhtenä iltana, myyty 64 500 kpl; vuoden 1988 Varjot ja lakanat, 56 200 kpl; vuoden 1991 In Concert 1966–91, 45 000 kpl sekä vuoden 2004 Ei selityksiä, 31 655 kpl).
Hectorin tunnetuin laulu on surumielinen ”Lumi teki enkelin eteiseen”. Hänen uraansa mahtuu suuri joukko hittejä, kuten ”Ake, Make, Pera ja mä”, ”Asfalttiprinssi”, ”Kuinka voit väittää (että yksinäinen oot)” (alun perin Ralph McTellin ”Streets of London”), ”Ei mittään (Työttömän arkiviisu)”, ”Nostalgia”, ”Herra Mirandos”, ”Mandoliinimies”, juopottelusta kertova laulu ”Juodaan viinaa”, ”Kaikki tahtoo rakastaa”, joka ilmestyi vain singlenä, ja viimeisimpänä ”Kuunnellaan vaan taivasta”. Hectorin lauluja on myöhemmin tulkinnut muiden muassa Kari Tapio
Mestarit areenalla
1990-luvun lopulla Hector nousi parrasvaloihin Pave Maijasen, Pepe Willbergin ja Kirkan kanssa nelikon Mestarit areenalla -konserttien ja -kiertueiden ansiosta. He esittivät omia sekä toistensa hittejä, ja koko Mestarit-ilmiöstä tuli hyvin suosittu. Mestarit Areenalla -livelevyä on myyty yli 124 000 kappaletta, ja se oli vuoden 1999 myydyin albumi Suomessa.
Jäähyväiskiertue ja paluu esiintymislavoille
Hector teki syksyllä 2007 jäähyväiskiertueen Näkemiin – kuulemiin, mutta palasi lavoille vielä keväällä 2009 Savoy-teatterissa ja Savoy-konsertit saivat jatkoa saman vuoden joulukuussa.
Vuonna 2011 Hector palasi isoille esiintymislavoille Aikamatka 1966 – 2011 -kiertueen myötä. Konsertit olivat aikavälillä 27. lokakuuta – 10. joulukuuta. Kiertue alkoi Jyväskylässä ja päättyi Rovaniemellä. Hectorin yhtyeessä ovat muun muassa kosketinsoittaja Esa Kotilainen ja kitaristi Timo Kämäräinen. Työryhmässä oli mukana myös led-screen -näyttöjen taiteellinen suunnittelija Zok Sabijan. Ohjelmistossa on uusia kappaleita.
Hector kertoi syksyllä 2011 tehneensä päätöksen kiertueiden lopettamisesta, koska tunsi olleensa loppuunpalanut ja fyysisesti huonossa kunnossa. Näihin aikoihin häneltä ei myöskään syntynyt uusia lauluja. Muutettuaan elämäntapojaan terveellisemmiksi vuodesta 2008 lähtien hän sai luomisvoimansa takaisin ja alkoi katua lopettamispäätöstä liian äkkinäisenä ratkaisuna.
Paluukiertueen jälkeen Hector esiintyi presidenttiehdokas Pekka Haavistoa tukeneessa Kokoaan suurempi Suomi 2012 -konsertissa. Hector liittyi Haaviston tukijoihin presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Teatterissa
Syksyllä 2012 Hector esiintyi Lahden kaupunginteatterissa Hair-musikaalissa, jossa hänellä oli rooli mm. Vietnam-veteraanina. Hectorilla oli aikoinaan sivurooli myös Svenska Teaternin Hair-versiossa jo vuonna 1969.
Työ toimittajana
Vuosina 1969–1989 Hector toimi Yleisradion musiikkitoimittajana. Radio- ja televisio-ohjelmia tehdessään hän käytti oikeaa nimeään Heikki Harma. 1970-luvulla hän juonsi radiossa muun muassa suosittua Pop eilen - tänään -ohjelmaa. Kun Rockradio aloitti 1980, hän oli yksi sen kolmesta juontajasta.
Vuoden 2009 kesäkuussa Hector jatkoi radiotoimittajan uraansa, kun Radio Suomi lähetti kesän 2009 ajan Hectorin juontamaa Pop eilen – toissapäivänä -musiikkiohjelmaa. Ohjelman suuren suosion takia Hector lupautui jatkamaan radio-ohjelmaa myös kesän jälkeen. Ohjelma on jatkunut yhtäjaksoisesti siitä lähtien.
Tunnustuksia
Monet pitävät Hectoria sanoittajamestarina, ja hän onkin saanut Juha Vainio –sanoittajapalkinnon 1992. Hän on sanoittanut myös muille artisteille. Esimerkiksi Freemanin ”Ajetaan tandemilla”, Samuli Edelmannin ”Peggy” ja Jari Sillanpään ”Pariisi–Helsinki” sekä Katri-Helenan tunnetuksi tekemän YK:n-päivälaulun ”Kuudenikäinen” ovat Hectorin sanoittamia. Lisäksi Hector on sanoittanut lukuisia lauluja muun muassa Arja Saijonmaalle.
Hector tuli 2004 valituksi Emma-äänestyksen vuoden miessolistiksi. Hän oli aiemmin saanut kaikkiaan kolme Emmaa.
Pro Finlandia -palkinto Hectorille myönnettiin 2008.
Vuonna 2009 Hectorille myönnettiin Reino Helismaa -palkinto tunnustuksena sanoituksista, jotka ”ulottuvat surumielisyydestä hauskaan kansanomaisuuteen sekä terävään yhteiskunnalliseen analyysiin”. Palkinto myönnetään henkilölle, joka on merkittävällä tavalla uudistanut suomalaista laulurunoutta ja viihdettä kansallisista lähtökohdista.
Yksityiselämä
Hector työstää omaelämäkertaa ja on maininnut elämänsä pahimmaksi epäonnistumiseksi avioeron. Maailmankatsomukseltaan Hector kertoo olevansa ”epäilevä etsijä” ja pitää Jumalaa mielenkiintoisena keskustelun aiheena, mutta ihmeisiin Hector ei kerro uskovansa.
»Syntymä ja kuolema ovat paljon selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä kuin se, mitä on ennen tai jälkeen tämän todellisuuden. Sinne jonnekin pitäisi sijoittua Jumalan, joka sieltä tuntemattomasta käsin vaikuttaa meidän kauttamme tai meihin. Elämästä kylläkin pitää selvitä omin avuin ja ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Se etten usko, ei tarkoita, etteikö toisinkin voisi olla. Tämä on minun elämän mittainen agnostinen kilvoitteluni. Jos jonakin päivänä napsahtaa, kolahtaa, avautuu tai alkaa säkenöidä, niin mikä sen ihanampaa&»
(Hector, 2007)